Maisterimamin päiväkirja

On se jännä juttu, miten kodin tavarat tuntuvat aina jakaantuvat jotenkin erikoisesti isin tavaroihin ja äidin tavaroihin. Isin tavaroita on kaikki kiva: ”Älä koske isin kaiuttimiin, älä työnnä barbia isin subbariin, älä kuule siihen kummisedän vahvistimeen koske, älä heitä veljeäsi isin kaukosäätimellä”. Tätä listaahan voisi jatkaa loputtomiin. Mutta sitten on myös ne äidin tavarat: imuri, uuni, hella, astianpesukone ja muut kodinkoneet. Ja kuka tämän osituksen tekee? Pääosin minä itse. Miksi hitossa en koskaan sano, että ”eipä syödä isin kukista kukkamultia” tai ”ei saa räpsytellä isin Pentikin tunnelmavalaisinta”? Jännä juttu, tosiaankin. Että hirveen helppoa olisi tuo ositus tehdä, kun talomme tavarapaljous tuntuu jakaantuneen ikäänkuin luontaisesti äidin ja isän kesken.

Olen muuten sitäkin miettinyt tässä viime aikoina, että mitenkä se aina on niin, että naiset häviävät kaupassa. Lauantai-ilta, kaverit kylässä ja kuuma peruna ilmassa: kuka saunottaa lapset? Miehet tietysti ritarillisesti ehdottavat, että päättäkääs te naiset nyt, miten toimitaan. Silloin tiedät jo hävinneesi taistelun. Jos sanot, että naiset aloittavat saunomisen ja saunottavat lapset, niin häviät varmasti. Ensin hikoilet saunassa lasten kanssa, lähetät puhtaat palleroiset isilleen ja täräytät ensimmäiset kunnon löylyt. Puolen tunnin jälkeen tunnet olevasi puhdas ja hipsit hipihiljaa sisälle, etteivät nukkumassa olevat piltit vaan herää. Missä nukkumassa ne ovat? Siellä isien kanssa köllötellään pyyhe jotenkuten päällä sohvalla ja katsotaan tallennukselta Hauskoja kotivideoita. Hyvällä tuurilla iltapala on annettu, yleensä ei sitäkään. Pääsit sitten jälkilöylyt ottamaan siinä iltapuuhissa ja yhtäkkiä huomaat olevasi se, joka lapsia nukuttaa.

Nooh, nyt tietysti viisastelet, että valitse se myöhempi saunavuoro. On sitäkin koitettu. Silloin siis miehet menevät saunaan ja pesevät ennätysvauhdilla äidin pikku talttahampaat iltapuuhille äitiensä huomiin. Äidit ovat valmiina tarjoamaan yöpuvut, -pusut ja -sadut. Iltapalan jälkeen pestään hampaita niin, että vaahto lentää. Ja sitten nukuttamaan. Tässä vaiheessa alkaa väsytystaktiikka purra. Ensimmäiset mammat hyytyvät jo nyt lastensa viereen. Miehet jatkavat saunomista. Tähän väliin on vielä pakko todeta, että Alfani ei pidä saunomisesta. Tai minun kanssa saunoessa on liian kuuma ja heitän liikaa löylyä, mutta pojat ne osaavat pitää saunan tarpeeksi viileänä, että jaksaapi pitempään. Just. No joka tapauksessa, sitkeimmät meistä palaavat vielä keittiöakselille, kunhan viimeinenkin lapsosen silmä on vaipunut kiinni. Ikkunasta näkyy höyryävät miehet, jotka ovat kovan saunomisen uuvuttamina tulleet hengailemaan saunanportaille. Ne äidit, jotka vielä ovat jalkeilla, laskevat miesten saunavuoron kestäneen rapiat tunnin verran. Olisikohan jo puhdasta? Sitten hirttää heikompihermoisella kiinni ja ulko-ovesta kajahtaa vieno kehoitus: ”Tulukaa nyt pikkusen nopeaa sisälle!” Tässä vaiheessa Alfan suusta kuuluu syväluotaavaa analyysia hermojeni pituudesta ja pms-oireista. Vihdoin miesväki raahautuu sisälle ja on akkasaunan vuoro. Hereillä olevat menevät saunaan. Eihän siellä kukaan jaksa enää siihen aikaan löylyjä paiskoa, joten lyhyeksi jää saunominen tässäkin järjestyksessä.

Että I rest my case, joten juttu on selvä. Teki miten teki, aina häviät kaupassa. On tuo miesväki sen verran viekasta sakkia.