Olemme nyt Alfan kanssa koko lauantain kauhistelleet iltapäivälehden uutisoimaa, järkyttävää tapahtumaketjua. Kissa oli jäänyt auton alle, paikalle oli kutsuttu poliisit, poliisit olivat soittaneet esimiehelleen kysyäkseen toimintaohjeita kyseisessä tilanteessa, esimiehen luvalla pahoin vammautunut kissa lopetettiin. Sen pituinen se. Vaan eipäs olekaan! Nyt kissan omistaja avautuu lehden sivuilla, miten kauhea tilanne tämä onkaan. Kissaa ei olisi saanut lopettaa vaan se olisi pitänyt viedä eläinsairaalaan. Poliisiautolla kahden poliisin voimin kissa eläinsairaalaan. Just. Ymmärrän kyllä, että lemmikit on tärkeitä omistajilleen, mutta joskus tuntuu, että eläinten omistajilla vaan mennyt nyky-yhteiskunnassa puurot ja vellit sekaisin.
Kissoille syötetään mielialalääkkeitä, koirille ehkäisypillereitä, hevosilla on tietysti hevoskuuri molempia. Alfan mielipide ja neuvo tähän kaikkeen on, että nikkeli parantaa. Itse olen aikalailla samoilla linjoilla. Ihminen on vastuussa eläimestä ja sen hyvinvoinnista. Jos eläin kärsii, jäätyään auton alle tai on muuten tosi masentunut (en osaa nyt eritellä taudinkuvaa, miten eläimestä masentumisen näkee), ihmisen rankka tehtävä on osata olla luomakunnan älykkö, eli tehdä se lopullinen ratkaisu. Ymmärrän, että se on hankalaa ja tuskaisaakin, mutta sitä en ymmärrä, että eläimiä pidetään omistajiensa ilostuttajina siitä huolimatta, että ne kärsivät. Ja en myöskään ymmärrä sitä, että joku voi kuvitella, että poliisin tehtävänä on ajella kissoja eläinsairaaloihin. Voisiko vaikka senkin ajan käyttää vaikkapa siihen, että humaltuneet kuskit saataisiin pois liikenteestä?
Myönnän, etten ole eläinten suurin ystävä. Eikä sitä lisännyt tämänpäiväinen hetkeni naapurikaupungin erään liikekeskuksen pihalla. Istuin autossa, kun Alfa kävi Motonetissä, tuossa jokamiehen Ikean korvikkeessa, ja katselin, kun eräs hyvin hieno rouvashenkilö koirineen astui ulos eläintarvikeliikkeestä. Seuraavaksi hän tepsutteli S-Marketin eteen, pissatti koiransa sen ulko-oven edessä olevaan betonipylvääseen. Sama toistui R-kioskin sekä kodin hömpötyksiä myyvän liikkeen kohdalla. Ja kaikki nämä betonipylväät siis noin kaksi metriä liikkeiden ovelta. OMG, sanoisivat nuoret. Mitähän minulle olisi tuumattu, kun olisin marssittanut pari poikaani sekä Alfan niiden betonitolppien luokse ja sanonut, että nyt on aika tyhjentää virtsarakko? Niin, eihän tuo tosiaan ollut koiran vika, ei todellakaan. Mutta mitä ajatteli tuo hieno naisihminen, kun antoi koiransa merkata liikkeiden edustan? Olen hyvin ylpeä itsestäni, kun sain pysyttyä autossa enkä marssinut naisen luokse opettajaeleet ylimmillään.