Tervehdys pitkästä aikaa! Viimeisimmästä merkinnästä onkin hetki pyörähtänyt ja paljon kivaa juttua pukkaa pihalle aivan väkisin. Se, etten ole hetkeen kirjoittanut tänne mitään, johtuu aivan ja vain siitä, että olen avautunut muilla foorumeilla. Tosi jännää, että missä siis. No, olen soitellut Vertaistukeni kanssa. Ja sitä myöten avautumiskiintiöni on täyttynyt. Mutta nyt on aika päivitellä taasen tätä äipän ja vaimokkeen ihmeellistä elämää.
Siis kaikilla on nyt blogi. Olet niin pihalla, jos et blogaa jotain. Meidän naisten suurin intohimo on tietysti sisustus ja senpä takia sisustusblogit on myöskin suosittuja. Sitä minä vaan aina ihmettelen, että millä helkutin ajalla, rahalla ja mainitsinko jo, ajalla, ne naiset niitä talojaan sisustaa? Sitä ollaan hoitovapaalla kotona, lapsia on kaksi (kuninkaallinen cocktail, tyttö ja poika) ja miehellä on heittotukka. Perheenäiti on niin jumankaut hoikka, ettei mitään rajaa. Sillä on pitkät vaaleat kutrit, jotka on luonnollisen kauniisti laineillaan. Heittotukalla on äärimmäisen upeat kutrit myös, veisi voiton Head and Shoulders-mainoskasvolta M. Schumacherilta, siis mennen tullen. Ja ne lapset, ne lapset. Ne on niin puettu Petit Pöteet-asuihin, pojalla beige-vaaleansininen ja tytöllä beige-vaaleanpunainen asustus. Eikö ne tenavat leiki koskaan? Miten niiden vaatteet pysyy ehjinä ja rypyttöminä? Ja tukat tytöllä luonnollisen kauniisti laineillaan ja pojalla tukka heitollaan. Ei ole mitään rajaa, kateudella nimittäin.
Mutta minäkin olen aallonharjalla ja pidän blogia, siis tätä. Juu. Minunkin lapsilla on kuule kalliit vaatteet. On juu. Ostan ne aina edellisenä vuonna alennusmyynneistä. Sitten ne Popit ja Ticketit on ehjänä kaksi viikkoa, kunnes housujen polvista rullottaa toppahousun vanut. Ette muuten usko, miten nopeasti kiihtyy tällainen tavallinen maisterimami nollasta sataan, kun huomaa esikoisensa tosiaankin kaksi viikkoa vanhat housut polvet vanujaan ulostavana myttynä pesuhuoneen lattialla. Aika nopeasti, voin sanoa. Tuskin pysyy Kimi Lotuksellaan perässä. Eikä se kiihtyminen huonoa ollut silloinkaan, kun samalla viikolla Alfan Haltin talvihousut roikkuivat kuivumassa ja toinen lahje oli reikiä täynnä. Aikuinen mies ja oli sitten polttanut housunsa mönkijällä ajellessaan. ”Perheen eteen uhrauduin, polttopuita revin tuolta lumen keskeltä.” Just. Siinä kuumotti isän ja pojan korvat, kun annatin naisen raivolla tahallaan rikottujen vaatteiden johdosta.
Minäkin muuten päätin kuntoilla (laihduttaa) uuden vuoden kunniaksi. Eräänä perjantaina pakkasin itseni ja sykemittarini matkaan, ja sovin, että loppuperhe ottaa minut sitten lenkiltä kyytiin kauppaan mennessään. Näin tehtiin. Hikisenä kipusin autoon ja katsoin asiantuntevasti sykemittariin kertyneet tiedot. Sitten sanoin Alfalle tietäväni, miksi en laihdu, vaikka olen jokseenkin kova mami liikkumaan. Alfa totesi tietävänsä hänkin syyn tähän dilemmaan: syön liikaa. WTF? Voiko todellakaan tuolleen sanoa, omalle vaimolle? No ei voi! Tottakai minä tuollaisesta nöpsähdin ja totesin, että ei johdu kuule siitä syömisestä vaan siitä, että liikun liian kovalla sykkeellä. Ja että kiitos vaan, onko minun kiloni nyt koko perheen yhteinen huolenaihe. Siihenpä sitten Alfa totesi, että: ”Ai, nyt sä suutuit. Ootsä jotain viistoistvuotias vai?” Silloin teki mieli tehdä, kuten nuorimmaiseni. Täräyttää kynnet Alfan poskiin kiinni. Voi että osaa olla suloinen kolli tuo Alfaseni.
Niin, ei mua koskaan ole jutuiltani värittömäksi moitittu. Jos jotain, niin ei sitä. 🙂 Kiva, että lueskelet ajatustenvirtaani.
Miten sä Satu osaat kertoa näin värikkäästi?! Tämäkin on ihan huippu. Meillä pistetään muuten hivenen paremmaksi. Nimittäin jo alle viikossa esikoiseni saa housuista vanut tursuamaan polvien kohdalta. Ja ihan sama, minkälaatuisia ovat. Kaikki saadaan riekaleiksi.